Arbete är inte bara lön. Det är en grundsten som livet kan byggas på. Nu har denna grund börjat krackelera. Före jul drev regeringen Orpo-Purra igenom en lagändring som försvagade arbetstagarnas uppsägningsskydd. Kravet på sakliga och vägande skäl, som preciserats under årtionden, ersattes av en ny och lägre uppsägningsnivå, sakligt skäl. Samtidigt revs den rättspraxis upp som åtminstone erbjudit arbetstagare ett visst mått av förutsebarhet. Lagen lämnar uppsägningar öppna för tolkning. Det är först kommande rättsfall som avgör var gränsen går. Det tar år, och fram till dess faller osäkerheten på arbetstagaren. För Östnyland är situationen särskilt oroande. Tingsrätten inom vårt område är redan i dag hårt belastad och rättsprocesserna tar längre tid än i övriga landet. När uppsägningstvister framöver allt oftare hamnar i domstol kommer processerna att dra ut ännu mer på tiden. En arbetstagare kan tvingas vänta i flera år på besked om uppsägningen varit lagenlig. Regeringen slutade inte...

Moni suomalainen osaa nimetä sen hetken, jolloin vastuu läheisestä alkoi muuttua pysyväksi. Ensin autetaan, koska se tuntuu oikealta. Pian kuitenkin huomataan, ettei apu ole enää satunnaista, vaan välttämätöntä. Ilman sitä läheinen ei pärjää. Suomessa jopa 80 prosenttia hoivasta on omaisten ja läheisten vastuulla. He ovat puolisoita, aikuisia lapsia, sisaruksia ja joskus myös alaikäisiä lapsia ja nuoria, joiden arki rakentuu läheisen ihmisen tarpeiden ympärille. He ovat omaishoitajia, vaikka hyvinvointialue ei heitä sellaisiksi tunnistaisi. Omaiset auttavat läheistään rakkaudesta, sopimuksista riippumatta. Vastuu voi kuitenkin ajan myötä muuttua raskaaksi ja heijastua omaishoitajan hyvinvointiin. Siksi yhteiskunnan tuki on välttämätöntä, jotta sekä omaishoitaja että omaishoidettava saavat riittävästi apua. Suomen omaishoidon nykymalli on auttamatta ajastaan jäljessä. Rakenteelliset ongelmat ovat merkittäviä, ja niiden seurauksena kymmenet tuhannet omaishoitajat ovat vaikeassa asemassa....

I många hem börjar berättelsen med ett knapptryck. Kaffet puttrar, det är skymning ute och i öronen hörs en röst som för en till en annan värld. Ljudböckerna har hittat sin plats i vardagen och på fritiden, i stunder då vi vill vara närvarande och ändå någon annanstans. Att lyssna känns lätt och smidigt. Berättelsen flyter fram, kapitlen byts obemärkt och världen byggs upp genom ljudet. Mer sällan stannar vi upp och funderar på under vilka villkor allt detta är möjligt eller vilka verksamhetsförutsättningarna är för berättelsernas upphovspersoner. Författarens arbete är tidskrävande och ofta osäkert. En bok växer fram under månader eller år av arbete utan garanti för slutresultatet eller försörjningen. Ändå konsumeras en allt större del av böckerna i system där ersättningen baseras på lyssningstid och där helheten är svår att förutse för upphovspersonen. Ur lyssnarens perspektiv fungerar allt. Månadsavgiften är densamma, utbudet brett och användningen enkel. I en bisats försvinner ändå...

Att vi inte ska dö unga och inte vara sjuka. Det har Finland strävat efter i flera generationer. Och vi har lyckats. Vi lever allt längre och mår bättre än tidigare. Min farmor som är över 90 år bor fortfarande i sitt eget hem på landsbygden och hon sitter på golvet och leker med mina barn. Jag kan bara hoppas att jag själv förmår detsamma, om jag får leva lika länge. Lång livslängd är en finländsk framgångssaga som bygger på ett långsiktigt arbete för hälsa, utbildning och social trygghet. Bland de vänner jag fått i vuxen ålder finns flera som är närmare eller över 80 år. Deras livslust och nyfikenhet påminner mig om att åldern i sig inte stoppar någon. Avgörande är ofta om tillräckligt stöd finns tillgängligt i rätt tid. För oss som är yngre är det viktigt att komma ihåg att åldrande inte är en sjukdom och att ålderdomen inte är ett fel i systemet. Tyvärr krymper ändå vardagen alltför ofta med stigande ålder. Rörligheten minskar, funktionsförmågan försvagas och de sociala kontakterna...

Terveiset porvoolaiselta kansanedustajalta. Näin joulun alla olisi paljon kerrottavaa eduskunnasta, sillä talousarviota käsitellään. Lisää siitä aiheesta profiilissani ja paikallislehdissä. Ja ensi vuonna voidaan tarkastella tarkemmin mitä muutoksia astui voimaan. Nyt haluan kiittää hallituspuolueiden kollegoitani Otto Anderssonia loviisasta ja Heikki Vestamnia sipoosta. He ovat hyvällä yhteistyöllä saaneet eduskunnan joululahjarahoja Itä-Uudellemaalle. On hyvä ja tärkeä asia, että alueemme tiehankkeet ja kevyen liikenteen väylät etenevät myös nyt, kun talous on tiukka ja korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta. Joululahjarahat alueellamme kohdistuu lähinnä liikenneverkkoon, mikä on hyvä asia. Tiehankkeet: Mt 11861 Ylikentie: päällysteen uusiminen ja Bosgårdintien mutkan parantaminen (400 000 euroa) Porvoossa, Liikenneturvallisuuden parannuksia Isnäsissä koulun ja urheilukentän ympäristössä (100 000 euroa), Eskilomintien kevyenliikenteenväylän esiselvitys (20 000 euroa), Koskenkylä-Greggböl...

Ulkona on pimeää, märkää ja ikävää. Odotamme lasten kanssa yhteistä aikaa ja valkoista joulua. Uskon, että moni muu tekee samoin, sillä vuoden pimein aika vetää ajatukset läheisten luo. Valitettavasti eduskunnassa tunnelma on ollut yhtä hyytävä kuin sää ulkona. Lämpöä ja valoa ei ole luvassa vaan lisää kylmää kyytiä työntekijöille. Suomen työllisyys on madonluvuissa ja yhä useampi lapsiperhe on ajettu köyhyyteen. Jo tehdyt heikennykset, kuten aikuiskoulutustuen poisto, työttömyysturvan leikkaukset ja yt-menettelyn lyhentäminen, eivät ole parantaneet työllisyyttä vaan lisänneet epävarmuutta. Eduskunnassa hyväksyttiin lakiesitys, joka muuttaa työelämää enemmän kuin moni arvaa. Irtisanomiskynnyksen heikennys lisää kaikkien työntekijöiden turvattomuutta. Uusi irtisanomiskynnys “asiallinen syy” korvaa vuosikymmenten aikana tarkentuneen “asiallisen ja painavan syyn”. On ikävää, ettei esitykseen haluttu kirjallista varoitusmenettelyä, joka olisi hieman selkeyttänyt mahdollisia irtisanomisti...

Ensimmäinen kosketukseni psoriasikseen tuli jo lapsena, kun läheinen ystäväni eli sairauden kanssa. Meille muille hänen ihonsa ei ollut outo tai pelottava, vaan ihan tavallinen osa ystäväpiirimme arkea. Vasta myöhemmin ymmärsin, miten paljon hänen elämäänsä vaikuttivat ihon jatkuva rasvaaminen, valohoidot ja tarve miettiä, mitä voi pukea päälle, että saa elää ja olla ilman turhia katseita. Moni psoriasista sairastava joutuu valitettavasti pohtimaan näitä samoja asioita. Sairaus vaikuttaa usein myös talouteen ja työuriin, ja vaihtoehdot voivat kaventua silloinkin, kun tahto osallistua työelämään on vahva. Pitkäaikaissairaiden tilannetta ovat vaikeuttaneet maan hallituksen päätökset luopua aikuiskoulutustuesta ja työttömyysturvan suojaosasta. Tarvitsemme joustavia työn malleja, räätälöityjä ratkaisuja ja toimivaa yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalvelujen, työterveyshuollon, Kelan ja työllisyyspalvelujen välillä. Näiden parantamiseksi teen töitä eduskunnassa. Liiton puheenjohtajana halua...